Lapsena pystyimme hyvin erottelemaan “lumen” puuterilumeen (hyvä hiihtoon), nuoskalumeen (täydellinen lumisotaan leikkikentällä) ja käyttökelvottomaan sohjoon. Ja “omena” ei ole vain omena! Ajattelemme heti useita lajikkeita, kuten Jonagoldia, Golden Deliciousia, Valkeaa Kuulasta, ja Punaista Kanelia. Mutta entäpä “banaani”? Meille eurooppalaisille ei luultavasti tule sille mieleen tarkempaa jaottelua, kuten “lumelle” tai “omenalle”.
Papua-Uuden-Guinean pinai-hagahai-kansalle tilanne on kuitenkin täysin päinvastainen. Heillä ei ole sanoja “lumi” tai “omena” (puhumattakaan Jonagoldista), mutta sanasta “banaani” tulee heti mieleen seuraavat:
Aisina, Bukoiya, Golonö, Gümolü, Iwaka, Kena, Kobe, Kulura, Lajiwa, Losaine, Maimudü, Mugünya, Nabisa, Nasipele, Papulü, Para, Sena, Sipere, Suko, Taiwa, Ubusinö, Woma, Yogoya.
Pinai-hagahaille on selvää, että esimerkiksi Maimudü-banaani on “ravitseva”, Kulura-banaani on “makea”, Golonö-banaani kypsennetään bambussa nuotion yläpuolella, kun taas Kobe-banaani kypsennetään lehtiin käärittynä maauunissa, ja Kena-banaani on “tärkein” kaikista banaaneista pinai-hagahaille. Banaani ei ole vain banaani!
Nämä esimerkit osoittavat, miksi Raamatun kääntäminen on niin vaikeaa ja samalla niin tärkeää pinai-hagahaille. Heidän sanastonsa ja ajattelutapansa eivät ole vain hyvin erilaisia kuin mihin me olemme tottuneet, vaan heidän kielensä kielioppi on myös hyvin monimutkainen ja toimii hyvin eri tavalla kuin eurooppalaisten kieltemme kielioppi. Raamattu ei kauppakielellä pidginillä tai millään muulla kielellä kuin heidän äidinkielellään ole pinai-hagahaille selkeää ja ymmärrettävää.
Viime kuukausien aikana olemme muun muassa saaneet valmiiksi Jaakobin kirjeen käännöksen ja toivomme saavamme Luukkaan evankeliumin valmiiksi muutaman seuraavan kuukauden aikana. Jokainen jae vaatii paljon työtä ja energiaa. Mutta kun Raamatun kohta on sitten hyvin ja oikein käännetty, saadaan iloita (niin kuin omenoista ja banaaneista!) kaikista niistä hedelmistä, joita ymmärretty Sana saa aikaan pinai-hagahai-kansan elämässä.
Teksti: Liisa ja Markus Melliger, Wycliffe Sveitsi
