”Onko tämä lähetystyötä vai kehitysyhteistyötä?” Lähetysjärjestöt ja kansainvälistä työtä tekevät seurakunnat kohtaavat aika ajoin tällaisen kysymyksen. Onko toiminta uskonnollistavai maallista? Riippuu kysyjästä, kumpi vastaus on toivottava.
Osittain kahtiajakoa ylläpitää ja vahvistaa julkinen rahoitus. Moni kristillinen järjestö, Wycliffe Raamatunkääntäjät mukaan lukien, toteuttaa kehitysyhteistyöhankkeitavaltion taloudellisella tuella. Lukutaidon edistäminen on kehitysyhteistyötä, Raamatun kääntäminen lähetystyötä. Äidinkielisen koulutuksen kehittäminen kehitysyhteistyötä, seurakunnan tukeminen äidinkielisen Raamatun käytössä lähetystyötä.
Pystymme toki rahoituksen kohdistamista varten pitämään toimintoja erillisinä hankkeina. Olemme myös kiitollisia valtion tuesta niille maallisiksi katsottaville toiminnoille. Omaan näkyymme ja ajatteluumme – siihen miten näemme työmme ja sen tarkoituksen – tällainen jaottelu kuitenkin istuu huonosti. On kuin pyttipannua syödessä joutuisi pureskelemaan makkarat ja munat yhdessä poskessa ja perunat ja sipulit toisessa, vaikka maku ja ravintoarvo muodostuvat kokonaisuudesta.
Edellisen lehtemme numeron kannessa oli otsikko ”Onko Jumala myös meidän Jumalamme?” Tyttäremme, joka on hiljattain oppinut lukemaan, näki lehden olohuoneemme pöydällä, keskittyi hetken tarkastelemaan kantta ja totesi sitten, ”Hassu kysymys. Jumala on kaikkien Jumala.”
Tähän lapsen lausahdukseen kiteytyy paljon raamatunkäännöstyön näyn kokonaisvaltaisuudesta. Omat lapsemme ovat monin tavoin etuoikeutettuja saadessaan kasvaa Jumalan lapseuteen, lukutaitoisuuteen, tiedon hankkimiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen oman perheen, yhteisön, seurakunnan, kielen ja kulttuurin viitekehyksessä.
Moni kouluikäinen lapsi maailmassa ei osaisi lukea vastaavaa otsikkoa (tai mitään muutakaan) omalla kielellään, eikä tietäisi, että Jumala on kaikkien Jumala.
Jotta voisi reagoida tyttäremme lailla, täytyy osata lukea. Jotta oppisi lukemaan, täytyy olla kannustin oppia ja hankkia tietoa. Täytyy olla mahdollisuus käydä jossain muodossa koulua. Opetusta täytyy pystyä ymmärtämään. Täytyy olla kristillinen yhteisö, jossa opitaan tuntemaan Jumalaa lapsen omalla kielellä. Kun nämä eri elämän osa-alueet tukevat toisiaan, voi lapsikin lukea, käsitellä lukemaansa mielessään ja todeta, ”Hassu kysymys. Jumala on kaikkien Jumala.”
Tällaisen yhteisön kohdalla raamatunkäännöstyön näky on toteutunut.
Hannu Sorsamo, Wycliffe Raamatunkääntäjien toiminnanjohtaja.
Kirjoitus on syyskuun 2017 Sanalla sanoen -lehden pääkirjoitus.
