Caleb Ndonom oli tšadilainen nuori, joka opiskeli maantiedettä. Se otti tiukille. Hän teki parhaansa ansaitakseen tarpeeksi rahaa yliopiston lukukausimaksuja varten, kun hänen terveytensä petti. Yksi lukuvuosi jäi kokonaan väliin. Kun Caleb rukoili ihmettä, Jumala vastasi niin, että Caleb toipui ja sai opintonsa loppuun. Siitä alkaen hän on elänyt kiitokseksi Jumalalle.

Vastavalmistunut Caleb Ndonom kertoi Herralle, että halusi kiitollisuutensa osoituksena tehdä työtä tälle. Vuonna 2000 hän pestautui ATALTRABiin, Wycliffe-perheeseen kuuluvaan tšadilaiseen järjestöön, johon oli tutustunut opiskellessaan. Caleb työskenteli  apulaishallintoavustajana, talouspäällikkönä ja lopulta toimistonjohtajana N’Djamenassa, maan pääkaupungissa. Sitten hän siirtyi Moundoun keskustoimistoon Etelä-Tšadiin. Siellä hänen työnsä raamatunkäännöstyön hyväksi on jatkunut hankerahoituksen tehtävissä.  

Turvassa paremmassa

ATALTRABin entinen johtaja Rachel Dianbé kuvaa Calebia Jumalan mieheksi, joka on ollut järjestölle uskollinen. Vuonna 2007 järjestö joutui ahdinkoon, kun se lakkasi saamasta rahoitusta. Kaikki käännös- ja lukutaitohankkeet jouduttiin keskeyttämään. ”Caleb ei mennyt menojaan, vaikka siihen olisi ollut täysi syy”, Rachel kertoo.

Caleb teki neljä vuotta palkatonta työtä. Hän laskeskeli, että Jumala kyllä elättäisi hänet, jos ja kun ATALTRAB kuului Jumalalle.

Caleb kertoo: ”Jumalan sanan mukaan meidän ei tarvitse murehtia mistään. Saamme luottaa siihen, että Jumala toimii. Vaikka tulomme tyrehtyivät, tunsimme olevamme siunattuja. Herra piti huolen tarpeistamme.”

Kriisin aikana Caleb sai kokea, että Herra huolehti hänen tarpeistaan. Hän luotti siihen, että Jumala antaisi hänelle morsiamen siitä huolimatta, ettei hänellä ollut vakituisia tuloja. Caleb nai Yvonnen vuonna 2007. Esikoisen synnyttyä vuonna 2008 Yvonne sai ilkeän keuhkokuumeen, joka edellytti puolen vuoden tehostettua hoitoa. Hän pääsi hoidon pariin, koska siitä ei peritty maksua. Sen jälkeen Yvonne on ollut terve. ”Uskoimme, että Herra kääntäisi kaiken meidän parhaaksemme”, Caleb toteaa. ”Jumala vahvisti meitä varsinkin niinä hetkinä, kun palvoimme Häntä kotona.” 

Nyt pariskunnalla on neljä poikaa.

Ainoa laatuaan

ATALTRAB tekee korvaamatonta työtä, koska sillä on ainutlaatuinen tehtävä. ”Mitä tapahtuisi, jos löisimme rukkaset naulaan? Kirkoista ei olisi työmme tekijäksi. Kansallisen järjestön on helppo päästä yhteisön keskuuteen. Kun opetamme yhteisöä lukemaan ja käännämme Jumalan sanaa sen kielelle, voimme johdattaa sen Jeesuksen luo.” 

Caleb kuvailee työtään liittymäksi, joka yhdistää käännös- ja lukutaitohankkeet kannattajiinsa. ”Sitä mukaa, kun tuemme kentällä tehtävää työtä, pidämme myös yhteistyökumppanit kärryillä heidän antamastaan tuesta.”

”Johdolla on suuri vaikutus siihen, että yhteisöt lähtevät hankkeisiin mukaan. Samoin siihen, että hankkeet herättävät yleisön kiinnostuksen.” 

Raamatun kääntäminen on vanhastaan ollut ulkomaalaisten vastuulla, eivätkä kotimaiset seurakunnat ole nähneet sen rahoittamista eivätkä toteuttamista omaksi asiakseen. ATALTRAB rohkaisee Tšadin kristittyjä rukoilemaan raamatunkäännös- ja lukutaitotyön puolesta, tukitehtävät mukaan luettuina, sekä osallistumaan työhön tavalla tai toisella. Toiselle se voi merkitä rahallista avustamista, kun taas toiselle kielenkääntäjäksi, lukutaidon opettajaksi tai yhdyskuntatyöntekijäksi kouluttautumista.

Calebin mielestä jokaisen kristityn afrikkalaisen tulisi ottaa osaa lähetystyöhön. ”Sitä varten Jumala on hänet luonut ja asuinsijoilleen tuonut sekä antanut kaiken, mitä tällä on. Hänen sopii luovuttaa itsensä ja omaisuutensa Jumalan käyttöön”, Caleb tuumaa. ”Antakaa ennen muuta hyvillä mielin, niin Jumala maksaa takaisin.”

Elämänlaatu kohenee

Seurakunnan tehtävänä on edistää Raamatun kääntämistä, mutta ei siinä kaikki. Sen tehtävänä on valmistaa lukijoita, jotka voivat ottaa teoksen käyttöönsä. ”Meitä ei huvita kääntää Raamattua hyllyn täytteeksi”, Caleb tokaisee. ”Käännämme Raamattua, jotta sitä kulutettaisiin. Meidän huolenamme on saada seurakunnan päättäjät ymmärtämään,  että lukijoiden tarve täytetään vain lukutaidon opetusta antamalla.”

On rohkaisevaa, kun pastorit ottavat lukutaidon opettamisen asiakseen. Lukutaidosta on hyötyä paitsi Raamatun lukemisen, myös arjen sujumisen kannalta. ”On hankalaa käyttää puhelinta, ellei osaa kirjoittaa läheisensä nimeä”, Caleb huomauttaa ja kertoo kauppiaasta, joka ei osannut pitää kirjaa saatavistaan. Kun hän oli oppinut lukemaan ja laskemaan ATALTRABin pitämällä kurssilla, häntä ei enää voitu vetää nenästä yhtä helposti kuin ennen. 

ATALTRAB koordinoi seurakuntien järjestämiä lukutaitokursseja, joita on yli 800. ”Järjestön edustajina teemme seurakunnille tiettäväksi, että niiden kanssa tekemämme työ takaa yhteisölle paremman elämän jo maan päällä, ikuisesta elämästä puhumattakaan.”

Lukutaito taipuu niin evankeliointiin kuin uskovien rakentumiseen. Caleb on kuullut, että pastoreiden työ on muuttunut seurakunnan opittua lukemaan. Se johtuu siitä, että seurakuntalaiset voivat ottaa itse selvää siitä, mitä Jumala sanassaan sanoo. 

Tavatessaan kirkon johtoa Caleb teroittaa raamatunkäännöstyön merkitystä. ”Jumala tahtoo johtaa yhteisöt Jeesuksen luo sanansa kautta. Kuitenkin me käytämme vieraita kieliä evankeliumin kertomiseen. Silloin evankeliumia on vaikea ymmärtää. Jos tuo sama sana käännetään kotimaisille kielille, ihmisten on helpompi ymmärtää, uskoa Jeesukseen ja pelastua”, Caleb kertoo.

Teksti ja kuvat Elaine Bombay

Käännös: Kirsi Korhonen

www.wycliffe.net