”Mieheni suku on Italiasta, mutta hänen Yhdysvaltoihin muuttaneet esi-isänsä eivät puhuneet uudessa kotimaassaan italiaa, koska he halusivat assimiloitua,” sanoo amerikkalainen vierustoverini lennolla Washingtonista Müncheniin. Hän kertoo olevansa itse kansallisuudeltaan (nationality) suurimmaksi osaksi saksalainen, vaikka toteaakin heti perään olevansa täysin amerikkalainen. Hän sanoo tunnistavansa itsessään saksalaisille tyypillisiä piirteitä: järjestelmällisyyttä ja tehokkuutta.
Minä jään miettimään, mistä kaikesta ihmisen identiteetti rakentuukaan. Yksi tärkeä osa identiteettiä on kieli. Angolassa ei ole tavatonta, että kaupunkilaiset ilmoittavat äidinkielekseen (língua materna) kielen, jota he eivät puhu ollenkaan tai jota osaavat vain vähän. He kokevat kuuluvansa vanhempiensa tai isovanhempiensa kielen puhujien ryhmään, vaikka puhuisivat itse vain maan virallista kieltä portugalia. Kaupungistumisen myötä yhä useampi angolalainen lapsi oppii ensimmäisenä kielenään portugalin. Angolan noin 30 kielen tulevaisuus on uhattuna, kun ne eivät enää siirry entiseen tapaan sukupolvelta toiselle.
Moni angolalainen onkin eräänlaisena kielisiirtolaisena omassa maassaan. Portugalin siirtomaa-aikana harjoittama assimilaatiopolitiikka puri Angolan kansaan ja eritoten sen eliittiin: portugalin kieli on vuosikymmenten ajan ollut avain elämässä etenemiseen, eikä angolalaisista kielistä yksinkertaisesti ole ollut hyötyä kodin ulkopuolella – populaarimusiikkia ja kirkkoa lukuunottamatta. Angolalaisen työtoverini, raamatunkäännöskonsultti Dinis Ezequielin mukaan on kirkon ansiota, että angolalaiset kielet ovat vielä elossa. Raamattua on haluttu lukea omalla kielellä.
Angolan Pipliaseurassa käännetään Raamattua nyt ensimmäistä kertaa nkumbin, njanekan, songon ja umbangalan kielille. Neljä muuta angolalaista kieltä saa muutaman vuoden päästä uuden, kielenpuhujien itsensä kääntämän Raamatun. Kääntäjä António Baptista selitti kääntämisen merkitystä kielen arvostukselle: ”Umbangalan kielellä rukoilemista ja ylistämistä pidettiin kirkossa skandaalina. Nyt kun ihmiset saavat umbangalankielisen Raamatun, he tajuavat ettei tämäkään kieli ole Jumalalle vieras.”
Kirjoittaja FT, TM Riikka Halme-Berneking on Yhtyneitten Raamattuseurojen raamatunkäännöskonsultti, Suomen Lähetysseuran Angolan-lähetti, joka asuu amerikkalaisen miehensä Steven kanssa Virginiassa. Hänen tuore kirjansa Opin tien kotiin (2018, Suomen Lähetysseura) sisältää kertomuksia eri maailmoissa elämisestä ja raamatunkäännös- ja kielityöstä Angolassa.
Kuva: Teija Lievonen
Juttu on julkaistu myös Sanalla Sanoen -lehden numerossa syksy/2019
