Viime heinäkuussa saimme palata vuodeksi Suomeen Ukarumpan lähetyskeskukselta, Papua-Uudesta-Guineasta. Olimme koko perhe odottaneet kovasti, että pääsemme Suomeen tapaamaan sukulaisia ja ystäviä. Me vanhemmat olimme väsyneitä ensimmäisestä työkaudesta ja oli ihana saada hieman lepoa, kun lapset pääsivät isovanhempien hoiviin. Jokainen osapuoli on näyttänyt nauttivan tilanteesta, isovanhemmat saavat olla pitkästä aikaa lastenlasten kanssa ja lapset isovanhempien kanssa ja me vanhemmat saamme pieniä hengähdystaukoja. Lähetyskentällä elämme tiiviisti oman perheen kanssa ja apua lastenhoitoon ei ole juurikaan saatavilla, joten nyt olemme ottaneet ilon irti tästä mahdollisuudesta.
Vuosi Suomessa on tuonut eteemme monia uusia asioita, joita emme Papuan auringossa päässeet kokemaan. Lämpimän kesän jälkeen alkoi totuttelu syksyn kylmyyteen. Oli opeteltava jälleen pukeutumaan kunnolla sään mukaan. Alkuun lapset eivät innostuneet ulkoiluvaatteista ja usein suuttuivat, kun takki oli puettava päälle. Kuulimme myös useamman kerran lasten haluavan takaisin Papualle, koska siellä oli aina lämmin. Onneksi ilmojen viilentyessä lapset huomasivat, että on mukavampi ulkoilla, kun on lämmintä vaatetta päällä ja nyt ulkovaatteiden pukeminen sujuu jo rutiinilla.
On ollut ihana viettää kunnon talvea! Lapset saivat opetella luistelemaan ja hiihtämään. Aivan kotimme vieressä on koulun luistelukenttä ja siellä vietimme aikaa lähes jokaisena pakkaspäivä. Seuraavat kolme talvea olemme taas pois Suomesta ja nyt olemme keränneet mukavia muistoja Papualle mukaan.
Vaikka olemme nauttineet kovasti Suomessa olemisesta ja saaneet tehdä monia asioita, jotka eivät lähetyskentällä ole mahdollisia, niin silti kaipuu takaisin Papualle alkaa hiipiä mieliin. Lapset ovat pitkin vuotta pohtinet ääneen, mitä asioita kaipaavat Papualta ja kyselleet koska pääsemme takaisin kotiin. Meidän lasten mielestä koti on Ukarumpassa. Suomessa olemme matkustaneet paljon autolla ja välillä takapenkillä istujat ovat kuvitelleet, että olisimme matkalle lentokentälle ja lähdössä takaisin Papualle. Vaikka jokainen lähtö riipaisee ja on haikeaa jättää hyvästejä, niin olemme kiitollisia, että lapset ovat mielellään lähdössä takaisin Ukarumpaan.
Kaisa ja Jukka Sadeharju
