Ennen syntymääni isästäni, pastori Dzaabun nuoremmasta veljestä, tuli kristitty, joten synnyin kristittyyn perheeseen. Omassa perinteisessä uskonnossamme en tuntenut totuutta, mutta myöhemmin opin tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, joka on todellinen tie Jumalan luo. Isäni opasti minua käymään kirkossa ja näin kasvoin vahvemmaksi uskossani. Uskoni on sitä, että uskon Jeesuksen pelastaneen minut ja sitä kautta minulla on ikuinen elämä. Kun kuolen, jätän ruumiini ja sieluni, mutta henkeni pelastuu, sillä Jeesus on henkilökohtainen pelastajani. Kukaan muu ei voi pelastaa toista samalla tavalla.
Meillä oli erimielisyyksiä äidin kanssa, jotka johtuivat hänen tavastaan harjoittaa uskontoa. Perheemme on kuitenkin kehittänyt kristillisiä perinteitä ja elämäntapaa isäni johdolla, ja vuonna 2006 myös äidistäni tuli Jeesuksen seuraaja.
Mao-sissien aikaan meitä uhattiin ja kirkkoomme Chepuwan kylässä hyökättiin. Olin tuolloin 10-vuotias ja olimme nuorten ryhmän kanssa valmistelemassa jouluohjelmaa, kun hyökkäys tapahtui. Kolme nuorista haavoittui vakavasti ja yksi heistä oli veljeni. Kaikki tytöt säästyivät vahingoittumattomina, sillä he ehtivät pakenemaan. Hyökkääjät polttivat kaikki lhominkieliset Raamatut. Se oli hyvin vaikea tilanne, sillä heillä oli aseita mukanaan. Viha hyökkääjiä kohtaan kasvoi, mutta ei tuonut ratkaisua, vaan kärsimystä, ja heille mahdollisuuden tehdä mitä halusivat.
Seurakunnan vanhimmat välittivät seurakunnastaan ja asian puolesta rukoiltiin paljon. Raamatun tutkiminen tuli meille läheisemmäksi asiaksi. Myöhemmin yksi korkea-arvoinen sissijohtaja ja hänen kolme muuta toveriaan saivat surmansa vihollisen ja Nepalin armeijan hyökkäyksessä. Lhomien hostelli huolehtii heidän orvoiksi jääneistä lapsistaan. Me annoimme anteeksi ja rukoilimme näiden mao-sissien perheiden puolesta. Nyt heidän perheensä luottavat meihin.
Arvostan myös kaikkia buddhalaisia lhomeja ja rukoilen heidän puolestaan. Kerron evankeliumia oman käytökseni kautta ja rakastamalla koko Lhomi-yhteisöä. Olen usein kokenut, että lhomit ovat Jumalan valittu kansa Himalajan monien kansanryhmien keskellä.
Työskentelen NELHOS-järjestössä ja se on minulle hyvä tapa tavoittaa lhomeja. Osan ajastani käytän seurakunnan diakoniatyöhön. Minulle ystävyys on sitä, että teemme yhdessä töitä yhteisömme hyväksi. Se on kuin yhteenliitetyt kädet, jotka ovat yhdessä yhteisen kiinnostuksen takia.
Tehtäväni NELHOS-järjestössä on auttaa varhaiskasvatusmateriaalien teossa lhomin kielellä sekä olla kehittämässä äidinkielisen oppimisen opetussuunnitelmaa. Naisten lukutaito on heikompi kuin miesten, ja se huolestuttaa minua.
Aikaisemmin ei ollut systemaattista esikoulua lhominkielellä, mutta nyt on. Se sisältää niin moraalista, eettistä kuin käyttäytymiseen liittyvää opetusta. Äidinkielinen esikoulu täyttää aukon oppimisessa ja edistää kokonaisvaltaista oppimista. Sen myötä lapsille kehittyy hyvä perusta oppimiselle, mistä niin lhomit itse kuin myös Nepalin hallituskin ovat iloisia.
Teksti: Phurpu Lhomi
Kuva: Phurpu Lhomin kotialbumi
Kirjoittaja on 34-vuotias nepalilainen NELHOS -järjestön työntekijä. NELHOS eli Nepal Lhomi Society työskentelee muun muassa äidinkielisen esikouluhankkeen parissa ja on yksi Wycliffe Raamatunkääntäjien yhteistyökumppaneista.
Julkaistu 9/2018
