Evankeliumia etnisten ryhmien taiteen ja kulttuurin keinoin
Yli kaksikymmentä vuotta sitten eräässä Aasian maassa pidettiin kristillinen musiikkitapahtuma. Sen ensimmäinen esitys oli 30 miehen ja naisen muodostama kuoro. Esitys oli melko onnistunut, mutta yleisö jatkoi kuitenkin keskinäistä jutteluaan. Toinen esitys oli soololaulu. Heti, kun laulajatar ilmestyi lavalle, yleisö hiljeni. Kaikkien katseet olivat esiintyjässä, ja ihmiset kuuntelivat tarkasti, kun hän aloitti laulun. Ei enää jutustelua! Kolme muuta laulajaa yhtyivät lauluun ja kaikki neljä lauloivat harmonisen kauniisti yhdessä. Silloin kuulijat innostuivat. Mitään muuta ei ollut sillä hetkellä heidän maailmassaan! Kun alussa esiintynyt kuoro palasi lavalle tapahtuman lopussa, melu alkoi taas, ja ihmiset alkoivat jutustella keskenään.
Mitä oikein tapahtui? Tuossa maassa ihmiset todella rakastavat musiikkia. Monet osaavat laulaa. Kyse ei ollut siitä, etteivätkö he ymmärrä musiikkia. Musiikkityyli oli vain erilainen. Yleisön reaktiosta huomasi, että ison kuoron laulamat laulut eivät puhutelleet heidän kulttuurissaan. Saattaa olla, että soolossa tai kvartetissa kuuluvat yksilöiden erilaiset äänet puhuttelevat kuulijoiden sydämiä. Näyttää siltä, ettei kuorolla ollut samanlaista kontaktia heidän kulttuurinsa, ehkä siksi, että äänet ovat niin sulautuneet yhteen, että niistä tulee kuin pehmeätä taustamusiikkia. Mahdollista on myös, että erona olivat laulutyylit tai ilmaisutavat.
Me käännämme sydämellämme tai mielessämme olevan sanoiksi, jotta voimme viestiä sanomamme. Viestimme myös monin eri tavoin, kuten laulujen, instrumenttien, piirrosten, maalausten, käsitöiden, patsaiden, runojen, tarinoiden, runojen, tanssien, esitysten, vaatetuksen, ruuan ja muiden eri taiteen muotojen kautta. Esimerkiksi vaatetuksen väri hautajaisissa tai virallisissa tilaisuuksissa voi tarkoittaa jotain yhdessä kulttuurissa, mutta sillä voi olla täysin eri merkitys toisessa kulttuurissa. Sanoma, joka lähetetään oman kulttuurimme keinoin, voi tarkoittaa pahimmillaan jotain epäselvää ja täysin päinvastaista, jos tulkitsemme sitä toisen kulttuurin näkökulmasta.
Etnotaiteet Kaakkois-Aasiassa
Mariam, joka työskentelee kansallisessa järjestössä, jakaa oman kokemuksensa. “Osallistuin kerran etnotaiteiden työpajaan oman Rom-kieliryhmäni parissa. Työskentelymme keskiössä oli kysymys ”minkälaista taidetta meillä on omalla kielellämme?” Tarkoituksena oli pohtia, miten voidaan tehdä lukutaitomateriaalista kulttuuriin sopivaa. Teimme lauluja. Kirjoitimme sanat ensin ja päätimme sitten oman tapamme äänittää laulut. Tuotimme muutamia eri lauluja, kokeilimme niitä keskenämme ja yhdessä yhteisön jäsenten kanssa, ja teimme muutoksia palautetta saatuamme. Teimme noin kymmenen laulua rom-yhteisön päiväkotiin lukutaito-opetuksen avuksi. Yhteisön ja kristityt ja buddhalaiset lapset ja aikuiset ovat nauttineet lauluista. Äitini oli onnellinen kuullessaan lauluja. ’Tämä on laulumme’, hän sanoi ja alkoi tanssimaan laulun tahdissa.”
Mariam uskoo etnotaiteiden voivan auttaa yhteisöjä arvostamaan omaa identiteettiään ja perintöään enemmän. Samalla kun arvostus toisia kohtaan nousee, lisääntyy kulttuurinen ymmärrys, joka osaltaan vähentää syrjintää. Hän näkee, kuinka etnotaiteet voivat olla juurruttamassa rauhaa, yhteyttä ja omistajuutta silloin, kun omaa kulttuuriperintöä ja yhteisöllisyyttä arvostetaan. Hän kertoo ideastaan hyödyntää etnotaiteista osana lukutaitotyötä. Tunne ”me olemme todella kauniita ja luomme yhdessä” voi auttaa vahvistamaan kiinnostuksen perustaa ja keskinäistä tukea. Tämä on tärkeää erityisesti alkuvaiheessa, esimerkiksi oikeinkirjoituksen luomisessa, joka saattaa aiheuttaa erimielisyyksiä tai jopa riitoja. Etnotaiteet voivat olla tapa juhlia identiteettiä yhdessä ja kehittää lukutaitomateriaaleja yhteisön johtajien, opettajien ja muiden osallisten keskuudessa.
Toinen työntekijä, Esther, kertoo omista kokemuksistaan Raamatun tarinat -tiimistä. Hänen mielestään on hyvä yhdistää Raamatun kertomuksen kieli kulttuuriin, jotta ihmiset voivat miettiä, kuinka tarina sopii heidän kulttuuriinsa. Hän kertoo esimerkin eräästä vuorilla asuvasta ryhmästä, joka juhlii perinteisesti uutta vuotta suorittamalla uhreja saadakseen anteeksiannon. Heidän isovanhempiensa aikaan todella toimitettiin eläinuhreja. Nyt sitä ei enää tehdä, mutta niiden sijaan käytetään pylväitä, jotka on maalattu eri värein. Jokainen väri edustaa uhria. Eräs Raamatun tarinat -työpajan vanhemmista uskovista tiesi pylvään merkityksen ja pystyi yhdistämään sen pääsiäiseen. Tällä tavoin pääsiäistarinalla on voimakas yhteys johonkin heidän kulttuurilleen tärkeään, samalla kun sitä voidaan käyttää siltana Jumalasta kerrottaessa.
Etnotaiteet yhteisöissä
Etnotaiteet rakentavat siltoja eri sukupolvien, ryhmien ja maantieteellisten alueiden välille. Ne tuovat ihmiset yhteen niiden asioiden kautta, jotka ovat lähellä heidän sydäntään. Sekä nuorten että vanhojen keskuudessa etnotaiteiden käyttö lukutaito-opetukseen yhdistettynä auttaa niin opiskelussa kuin itseilmaisussa. Se helpottaa ihmisiä ymmärtämään ja arvostamaan kulttuuriaan sekä kokemuksiaan. He voivat olla ylpeitä itsestään ja kulttuuristaan, jälleen sen Jumalan kuvina, joka on heidät ja heidän kulttuurinsa luonut. Haluaisimme nähdä tätä enemmän ja enemmän – kaikilla työn osa-alueilla – niissä ihmisissä, joiden parissa työskentelemme.
Teksti: Tau, Rachel H, Yuko
Kuva: Wycliffe Japanin arkisto, Elaine Bombay
Julkaistu 12/2018
