Länsi-Keniassa sijaitsevan ala-asteen oppilaat esiintyvät meille niin kuin vieraille on tapana. Noin kahdeksanvuotias tyttö lausuu ulkoa opettelemansa muistolauseen. Hän lausuu ulkoa myös koko psalmin 23, sanaakaan unohtamatta. Lasten kyky ulkolukuun ja siitä nauttimiseen hämmästyttää minua yhä uudelleen.
Olen ollut viisi vuotta Kenian evankelisluterilaisen kirkon pyhäkoulutyössä. Vastaan Jumalan sanan opettamisesta kaikille lapsille alueella, jossa työskentelen. Se on tärkeä tehtävä. Lapsia Keniassa on vilisemällä! Pyhäkoulussa he oppivat Jumalan sanaa, kun he laulavat, kuuntelevat raamatunkertomuksia ja opettelevat muistolauseita Raamatusta. Opetus sujuu parhaiten heidän omalla äidinkielellään (meidän tapauksessamme se on luo). Raamatusta tulee läheisempi, eikä se jää vain ”valkoihoisten kirjaksi”.
Jeesus antaa meille parhaan mallin siitä, miten toimia lasten kanssa. Hän oli ystävällinen, otti syliin lapsia ja kuunteli heitä. Hän tunsi heidän kulttuurinsa ja puhui heidän kieltään. Jos nämä ominaisuudet puuttuvat, emme pääse puusta pitkään. Niin kuin Paavali oli kaikille kaikkea, on meidänkin tultava lasten kaltaisiksi tavoittaaksemme heidät.
Lähetystyö on jo pitkään suuntautunut lapsityöhön. Sen seurauksena kirkko taitaa Raamattunsa ja luottaa uskoonsa. Ensiksi mainittu on tärkeää maassa, jossa on monia erilaisia uskonsuuntia. Raamattua käytetään usein väärin ja kristinuskon sanomaan ympätään niin perinteitä, lakihenkisyyttä kuin menestysteologiaa.
Pyhäkoulut ovat täällä varsin yksinkertaisia. Jeesuksesta opettaminen ei vaadi paljon välineistöä, mutta sitäkin enemmän Raamatun tuntevan ohjaajan, joka osaa pelkistää Raamatun kertomukset muuttamatta niiden sanomaa. Laulut ovat lähetystyöntekijän apureita. Niiden osuus ohjelmasta onkin huomattava. Lapset laulavat ja tanssivat muovikanisterien rummutuksen tahtiin, kunnes likipitäen hengästyvät. On liikuttavaa kuulla, kun pikkuiset laulavat niin painokkaasti Jeesuksesta Vapahtajana ja ainoana tienä. Täällä lapset kuulevat Jeesuksesta, kun vasta opettelevat kävelemään. Se on suurenmoista!
Myös muistolauseilla on tehtävänsä. Joka sunnuntai lapset opettelevat joko yhden tai useamman päivän aiheeseen liittyvän muistolauseen. Joku voi pitää tätä vanhanaikaisena, vaikka se on itse asiassa tehokas tapa opettaa Raamattua. Onhan lapsilla sitä paitsi uskomaton oppimiskyky ja muisti. Joka sunnuntai lapset saavat omakseen raamatunkatkelman, jonka he voivat kätkeä sydämeensä kantaakseen sitä mukanaan koko elämänsä ajan. Elävänä sanana se johdattaa ja opettaa heitä elämän polulla. Se on yksi suurimmista lahjoista, mitä lapsille voidaan antaa!
Ingrid Mutai (o.s. Jern), SLEF:n lähettämä Kenian luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyöntekijä
Suomennos: Kirsi Korhonen
Alkuperäinen ruotsinkielinen teksti on julkaistu syyskuun 2018 Sanalla Sanoen -lehdessä.
