Kirjoittaja puolisoineen toimii Raamattuseuran valtuuttamana traumoja kokeneiden toipumisryhmän vetäjänä ja kertoo tapahtumista ryhmän perustamisen jälkeen.
Mieheni ja minä vedimme yhdessä Raamattuun perustuvaa toipumisryhmää. Ryhmä oli suunnattu jesideille, jotka olivat paenneet Isisiä. Jesideillä on oma perinteinen uskontonsa, mutta olin hämmästynyt nähdessäni, kuinka innokkaita he olivat lukemaan Raamattua ja hyväksymään sen sanoman arvokkaana omalle elämälleen ja merkityksellisenä kokemuksilleen. Itse tunsin tietynlaista sisäistä rauhaa, kun näin toisten ihmisten parantuvan traumoistaan minun ja tarjoamani avun välityksellä.
Noin kahdeksan kuukautta alkuperäisen toipumisryhmän jälkeen, jossa olin sekä kouluttautunut että parantunut, muutamat meistä ryhmässä käyneistä palasivat yhdessä samaan hotelliin. Tämän toisen tapaamisen aikana me pystyimme jakamaan niitä iloja ja onnistumisia, joita olimme kokeneet vetäessämme toipumisryhmiä muille. Kaikki eivät minun ja mieheni tavoin olleet vetäneet ryhmää, mutta jotkut olivat vetäneet jopa useampia. Eräs Assyrian katolilainen, joka oli vetänyt ryhmää toisen katolilaisen kanssa, kertoi meille: “Alussa valmennusta ei hyväksytty, koska osallistujat ajattelivat evankelistojen johtavan sitä, mutta kun he olivat aloittaneet kurssin, he tajusivat sen tuoneen heidät lähemmäs Raamattua.”
Traumoista toipumiskurssi koostuu useasta luennosta. Joka päivä käsittelimme yhtä luennoista, ja kaikki, jotka olivat pitäneet kyseistä luentoa omissa ryhmissään, kertoivat, mikä oli onnistunut ja mikä ei. Luulen, että meistä kaikista 9. luento, jonka aiheena oli anteeksiantamus, oli kaikkein hyödyllisin. Monet meistä olivat nähneet, miten luento auttoi ihmisiä ymmärtämään anteeksiantamuksen merkitsevän Jumalan anteeksiantamusta meille ja meidän anteeksiantamustamme toisille ja että anteeksi antaminen hyväksikäyttäjälle vapauttaa hyväksikäytetyn vihasta ja katkeruudesta.
Yksi ryhmäläisistämme sanoi: “Vakuutuin luennon avulla siitä, että hyväksikäyttäjälle kostaminen ei tuo ratkaisua. Päinvastoin se mutkistaa ongelmaa. Todellinen anteeksiantamus on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Oma suhtautumiseni meitä vahingoittaneita kohtaan on muuttunut, koska nyt voin antaa anteeksi hyväksikäytön ja jopa pyytää Herraan johdattamaan heidät oikealle tielle. Samaan aikaan pidän kiinni oikeudestani haastaa heidät oikeuteen lain mukaan.”
Olin iloinen huomatessani, kuinka moni ryhmästämme näytti muuttuneen verrattuna ensimmäiseen tapaamiseen. Silloin moni oli epäluuloinen toisiaan kohtaan. Emme kaikki yhtyneet lauluihin. Oli selvää, että ryhmiämme johtaneet ulkomaalaiset eivät tienneet paljonkaan rukous- ja lauluperinteestämme. Tällä kertaa autoimme heitä mielellämme enemmän ja kaikki halusivat yhtyä heidän lauluunsa, ja useammat olivat vapaaehtoisia laulamaan kauniiseen, perinteiseen tapaamme.
Valmennuksessa tarjoutui lisäksi arvokas tilaisuus, kun meillä oli mahdollisuus pitää suurelle arabiankieliselle ryhmälle materiaaliin perustuva luento. Noin 34 henkilöä – pastoreita, diakoneja, yksi pappi ja muita osallistujia alueen kirkoista – tuli hakemaan meiltä oppia. Meillä oli hienoa ystäväni kanssa, kun valmistelimme tilaisuuden yhdessä. En muista toista kertaa sitten Isisin tulon jälkeen, jolloin hän ja minä olisimme nauraneet niin paljon. Me molemmat rohkaistuimme ja ilahduimme, kun saimme johtaa valtavaa ryhmää hyvin tuntemiemme materiaalien avulla. Olen kiitollinen, että tiedän, miten voin auttaa niin monta ihmistä.
Valmennuksemme viimeisenä päivänä teimme suunnitelmia useampien toipumisryhmien vetämisestä. Nyt, kun tuhansien ihmisten on jälleen muutettava joukkojen työnnettyä pois Isisin, tiedän, että minulla on tarjota apua heidän sydämensä syvimpiin tuskiin.
Juttu on julkaistu alunperin wycliffe.netissä 3/2017.
